Kiitos vastauksista!

Teen nyt sen liikkeen, että jatkan pelkästään Vuodatuksessa ja tämä jää tähän arkistoksi. Käyn päivittäin täällä lukemassa kirjautuneena LJ-kavereitteni blogit, joten toivon pysyväni friends only -kaverina edelleen niille, jotka sillä asetuksella kirjoittavat.

Itse kirjoitan Vuodatukseen päivittäin, joten se on kiinnostuneille säännöllistä seurattavaa.

Herkun ilmoitusluontoiset asiat
herkku.vuodatus.net

Ensiksi: Haluaisin kuulla edelleen LiveJournalin kautta blogiani lukevien mielipiteitä siitä, että haluaisin lopettaa tämän kirjoitusteni kopioinnin Vuodatuksesta LiveJournaliin. Seurataanko blogiani tätä kautta ja kuinka suurella mielenkiinnolla? Tuottaako ongelmia käydä lukemassa löpinät Vuodatuksesta? Blogilista? Käyn kyllä edelleen lukemassa LJ-kavereiden merkinnät kirjautuneena, kun niitä ei friends onlyna muuten näekään.

No. Vuodatuksesta taas:

Näin kai koko yön painajaista. Heräsin monta kertaa omaan tuskaiseen mutinaani. Ja mitä tekee heppu? Kääntää kuuliaisesti kylkeä, koska luulee minun moittivan kuorsaamisestaan. Vaikka heräsin välillä, vaivuin kerta toisensa jälkeen samaan painajaiseen.

Mielenkiintoista (minusta), kuinka unissani esiintyy nykyisin toistuvasti eräs lapsuuteni ja nuoruuteni paikka. Niin tälläkin kertaa. Ajoin siitä viime kesänä ohi ensimmäistä kertaa vuosiin, kun kiersin melkein kaikki lapsuuteni maisemat, joissa en ollut parhaimmillaan käynyt vuosikymmeniin. Jostain selittämättömästä syystä juuri tuo paikka kummittelee nyt jossain alitajunnassani. Olin veikannut näin käyvän ihan toisen paikan suhteen.

Olen edelleen tuskaisen pahalla tuulella, eikä tuo pitkä painajainen ainakaan auttanut asiaa. Tänään en meinannut herätä vielä puoli kymmeneltäkään, mikä on hyvin epätavallista minulle. Heppu kuitenkin nousi tuolloin ylös ja - ihmettelen tässä kohtaa syvästi herran logiikkaa - herätteli minuakin sen verran, ettei uni enää tullutkaan. Olisin mielelläni nukkunut pidempäänkin, kun kerrankin olisi unta riittänyt, eikä ole mitään parempaakaan tiedossa.

Tähän kun vielä lisättäisiin perinteinen sunnuntaiangsti, olisin varmasti mennyttä naista. Nyt angstiin ei periaatteessa ole syytä, koska on loma. Tosin kaikkea ikävää velvollisuutta olisi silti runsain mitoin.

Pois tämä alakulo ja masennus. Hus!

Olen aloittanut jo torjunnan. Kulhossa muhii pannukakkutaikina! Herkun tapaan ryhdytään ensin toimeen ja ainesten ollessa kasassa tarkastellaan reseptejä, että menikö oikein. Onnistumisen mahdollisuudet näyttivät - luojan kiitos - hyviltä. En kertonut hepulle, mitä teen. Saakoot nyt vähän positiivistakin yllätystä tähän rasittavaan viikonloppuun.

Mukavaa sunnuntaita!

Varsinaisesta blogistani:

Kirosana!
Saateri, että sapettaa!

Oli tuossa aamupäivällä ihan yhdessä todettua aihettakin murinaan, mutten millään meinaa nyt päästä sen yli. Kaikki pienet ripsaukset nostavat ärtymystä koko ajan potenssiin kymmenen.

Muistuupa mieleeni päivälleen kuukauden takainen merkintää - Äreyksiä. Muistan tuolloin varovasti ajatelleeni, että vastaavaa 'selittämätöntä' äreyttä ilmeni kuukausi takaperin. Alkaako kehittyä johtopäätöksiä? Itselläni ainakin alkaa. Ajankohtakin täsmää. Minuun on iskeytynyt PMS! Mur.

PMS-peto - tekosyy vai täyttä totta?

[tauko]

Ja voi jumalauta! Satuin vilkaisemaan juuri koulun sähköpostin. Elokuun lopulla laittamani anomus eräästä suorituksesta on jumissa. Nyt siitä jaksetaan informoida minuakin, kun olen elänyt sen mukaan, että se on vain vahvistusta vaille. Näin opettava opettaja sanoi.

Perusteet jumitukselle ovat ihan pelleilyä, kun koko koulun tarjonta on mitä on. Vastasin, että olisin mielelläni antanut lisäselvityksiä jo aiemmin, ja tulen enemmän kuin mielelläni keskustelemaan asiasta kasvokkain. Käyn asiallisesti näyttämässä, mistä kana pissii. Perkele!

Päämajasta.


Unta ei olevinaan riitä tämän pidemmälle.

Varmaan tunnin jo makasin hereillä hepun kyljessä, kunnes päätin nousta varhaiselle aamupalalle. Jospa tuon pienen vadelma-kaurapuuroannoksen jälkeen uni vielä kuitenkin tulisi joksikin tunniksi.

Näin käy aina joskus, kun on stressi. Mitään akuuttia en tosin tähän hätään tunnista, mutta kaipa tuo koulu ottaa niin kokonaisvaltaisesti päähän. Jos saisin itse valita, niin en kyllä miettisi sitä lauantaiaamuna kello viisi.

Nukun vielä täällä hepun luona, eli paljon paremmassa sängyssä kuin omani. Hassu juttu, joka on ollut meidän suhteen alusta asti - meillä on yhtä leveät sängyt, mutta hepun sänky on tuntunut aina puoli metriä leveämmältä. Omassa sängyssä välillä ahdistaa nukkua kaksin, kun siihen ei meinaa mahtua millään. Hyvin harvoin on samaa tunnetta hepun luona. Jokin psykologinen kuvio kai.

Nyt koitan mennä nukkumaan vielä hetkeksi yhtä makeasti kuin meidän poju.

Alkoi sataa sillä sekunnilla, kun astuin ulos ovesta, pihalta kadulle. Nyt olen syksyisen märkä.
Lähtö

Heppu tuli noutamaan. On väsynyt töistä, kaupunkikierroksesta ja kuntosalista, joten olen nyt kiltti tyttö ja laittaudun tästä kaikkine kamppeineni matkaan yhtään tämän enempää vitkuttelematta. Esa säppiin ja laukkuun.

Blogilistan kautta blogien seuraaminen on maailman kätevintä. Listalle voi kirjautua myös ilman omaa blogia ihan vain seuratakseen suosikkejaan. Suosittelen tutustumista ja blogin lisäämistä listalle. Helppoa - minäkin osasin!

Blogilista
BlogilistaWiki - Blogilistan ohjesivusto

Jos päädyt listaamaan blogisi Blogilistalle, laitathan siitä postia minulle, niin tajuan tilata blogin suosikkeihini.

Varsinaisesta blogistani


Hiljaisuuden auvo

Ihana hiljaisuus. Jo reilusti ennen kahdeksaa talohuollot käynnistivät lehti-imurinsa meidän pihassa ja naapuritalon pihassa. Heti kahdeksan jälkeen joku rouva tamppasi innoissaan kaikki mattonsa. Luovutin nukkumisen suhteen ja otin kirjan käteeni. Anna-Liisa Haakanan Se mitä et muista. Nyt on ollut varmaan jo tunnin ajan ihan hiljaista. Kysyn jälleen kerran, miksi metelipitoisimmat toimet hoidetaan aamun ensimmäisinä töinä. Miksi?

Syysloma alkaa nyt

Kuten näkyy, en tänään edes yrittänyt kouluun. Huimaus ei ole enää niin paha, mutta uni tuntui maistuvan siitä huolimatta, että eilen nukuin päivällä sen viisi tuntia. Edessä on reilun viikon loma. Aion levätä ja saattaa kouluhommia ajan tasalle. Siinäpä hommaa onkin, eikä inspiraatiota näy missään. Siis niihin hommiin, lepäämisen suhteen olen hyvin motivoitunut. Loman jälkeen alkaa koulussa kovempi tahti ja tenttipäivätkin lähestyvät. Fiksu tekisi aiemmat työt nyt pois alta.

Viikonloppu

Pakkaan pitkästä aikaa Esan laukkuun ja siirryn viikonlopuksi hepun neliöihin. Mukavaa olla vaihteeksi siellä. Parempi sänky, enemmän tilaa, molemmilla koneet käytössä, mahdollisuus katsoa elokuvia ja hoitaa ehkä mööpeliprojektikin loppuun. Siellä odottaa yksi hyllykkö, josta pitäisi rapsutella parilta viimeiseltä pinnalta maalit pois. Päästään pohtimaan parasta vaihtoehtoa uudeksi pintakäsittelyksi. Otan kaulaliinaneuleen mukaan ja käyn ehkä kirjastossakin vielä.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Varsinaisesta blogistani:

Heräsin aamulla itsekseni hieman ennen kellon soimista. Tunsin jo sängyssä, että olo on tosi kummallinen. Edellisen illan loistavasti sujuneessa suunnittelyryhmän kokouksessa olin nauttinut koko illan aikana vain sen tyypillisen yhden siiderin, joten suuren luokan huimaus ei johtunut krapulastakaan.

Vääntäydyin ylös. Kahvia ei tehnyt mieli tippaakaan. Keitin pienen annoksen pikapuuroa, joka ei sanottavasti helpottanut oloa. Söin ennen kouluun lähtöä vielä hieman mysliäkin, ettei ainakaan liian alhainen verensokeri keikuttaisi.

Jaksoin olla koulussa puolitoista tuntia. Alkoi tuntua, että pitää oikeasti päästä pitkäkseen. Kellahdin sänkyyn yhdeltätoista, nukuin oikein hyvin ja heräsin kolmen tunnin kuluttua hepun tuloon. Nousin ylös ja huomasin, että olo ei ole muuttunut miksikään.

Syötiin lämmin ruoka, heppu kävi perinteisille päiväunilleen ja kuukahdin siihen kylkeen pian minäkin. Nukuin kai parisen tuntia. Mielenkiintoista nähdä, miten nämä yhteensä viiden tunnin päiväunet vaikuttavat yöuniin. En yleensä todellakaan villiinny nukkumaan tällä tavalla.

Heppu hieroi jumiutuneita hartioitani, joista arvelen huimauksen johtuvan. Voiko se jumitus väsyttääkin näin kamalasti? Vai onko tässä kysymys jonkin sortin uupumuksesta? Olen nukkunut sellaisia reilun kuuden tunnin yöunia tämän viikon, mutta tuskin se nyt...? Olo on edelleen humiseva.

Parisuhdearkikin päivittyi taas. Nyt lähden ostamaan hepun käsipuolessa ison pussin karkkia.

Teksti peräisin varsinaisesti blogistani.


Voi kyynel!

Täällä siis niiskutan kyyneleitä vuodattaen ja syön viinirypäleitä. Sniisk. Jos kyynelehtiminen ei pian lopu, istun illalla suunnitteluryhmän kokouksessa silmät punaisina ja turvonneina.

Kyyneleiden osasyyllinen nukkuu kelteisillään sängyllä. Pilkkoi mokoma jonkun ylivireän sipulin keittiössä ja nyt tippuu hellulta silmät päästä. Enkä edes katsonut keittiöön päin.

Iltapäivän kehtuutus

Kehtuuttaa! Suomeksi sanottuna on vetämätön olo. Syytän pimeitä aamuja! Voisin pompsahtaa suoraan iltapäivän ohjelman yli illan mielenkiintoiseen osioon. Saisinko? En saisi. Pitää olla skarppina vielä jokunen tunti. Vastuullinen aikuinen.

Illuusion kuolema

Muutaman kyyneleen voisin tirauttaa todellisuuteen heräämisen johdosta. Olin jotenkin tuudittautunut illuusioon siitä, että opiskeluissa on tulossa vielä ennen joulua leppoisampi tahti. Tämä naurettava ajatus johtui siitä, etten ollut huomioinut meille syksyn mittaan tulevia uusia kursseja. Koko aikataulu läpsähti luukusta päin kasvoja tänään. Pakko myöntää, etten ollut lainkaan ilahtunut niistä täysiksi merkityistä päivistä. Täytyy juonia jokin juoni.


Mikään ei ole
murheellisempaa
kuin illuusion kuolema.

A. Koestler

Alkuperäinen teksti: herkku.vuodatus.net


En tykkää yhtään!

Missä välissä aamut ovat muuttuneet pimeiksi? Kun herätyskelloni soi seitsemältä aamulla, haluan herätä päivänvaloon. Ei niin, että luulen vahingossa laittaneeni herätyksen kolmeksi yöllä. Ihana aamuvirkku-ominaisuuteni lakkaa toimimasta pimeinä aamuina. Illalla saa olla pimeää, mutta ei nyt luojan tähden aamulla!



Ilmeisesti on taas aika aloittaa vuosittainen haaveilu sarastusvalosta.

Vuodatuksesta

Päivää vaan!

Mea kirjoitti tänään hyvin todenmukaisesti sisustamisesta. Melkein jo jännitin kirjoituksen loppupuolella, alanko inspiroituneena katsella tätä pientä asumustani taas sillä silmällä. Nyt voin huojentuneena kertoa, että en ala. Kulutin näet kaiken puhtini kirjoittamalla uuteen sivuraiteeseeni Wodehousesta. Ollakseni tarkempi, Wodehouse ei vienyt puhtiani, vaan Blogger. Emme toimi tuolla kirjoituspuolella aivan samalla logiikalla ainakaan näin alkuun.

Tietenkin olisin voinut täräyttää Herkun herkut jo tutuksi tulleeseen Vuodatukseen, mutta kun kaikkea pitää kokeilla. Halusin päästä roplaamaan Bloggerin mahdollisuuksia lähinnä tämän visuaalisen muokattavuuden osalta. Se kun on itselleni jostain syystä niin tavattoman tärkeää. Ja raivostuttavaa, kun en vaan osaa.

Kyllä pitää mennä lisäoppia saamaan pikimmiten. Onko jossain koodauksen alkeiskurssia tädeille?

Matonen keksi muuten heti paljon paremman ja totuudenmukaisemman nimen tuolle sivuraiteelleni. Siitä olisi tietystikin pitänyt tulla Herkun hurahdukset. Olen kova tyttö hurahtelemaan. Tämä olikin varsinainen tietoisku minua hetkenkin seuranneille.

Voi elämän kevät ja jumalan pyssyt ja herran pieksut ja herrat hernemaassa! Kun väsyttää! Parin tunnin päästä aion olla skarppina oppimassa uutta, kun sisko tulee kurssittamaan bisnesasioissa. Silläkin on työpäivä takana, joten luvassa on taattua hysteeristä sisarushepulia. Ymmärrän, että heppu päätti väistyä vapaaehtoisesti takavasemmalle täksi illaksi. Pitäisiköhän viedä rappukäytävään jonkin sortin pahoittelu naapureita ajatellen. Kohta nauru raikaa! :D

herkku.vuodatus.net

Sitä kun hurahtaa, niin hurahtaa kunnolla.

Rakentelin uudeksi sivuraiteeksi tällaisen: Herkun herkut

Sivuraideblogin ajatus on olla paikka, jossa esittelen itseäni kiinnostavia asioita laajemmin kuin pelkkien linkkien muodossa. Kommentit ovat erittäin tervetulleita. Varsinkin muiden omakohtaisista kokemuksista aiheista olisi mielenkiintoista lukea.

Aiheet tulevat vaihtelemaan laidasta laitaan, koska tykkäyksiä löytyy niin monelta saralta. Pari esimerkkiä sieltä jo löytyykin.

[tilaus blogilistalla]

[herkku.vuodatus.net]

Näin on taas arki alkanut.

Kello on kahdeksan maanantaiaamuna ja ulkona laulaa hirveällä volyymillä lehti-imuri. On useinkin herännyt kysymys, miksi kaikista kovaäänisimmät toimet aloitetaan heti aamusta. Olipa kyseessä sitten remontti, huoltotyöt tai vaikka se mattojen tamppaus.

Toisaalta! Tajusinpa juuri, että ilman tuota aamuista meteliä en välttämättä olisikaan nyt onnellisesti kihloissa. Muistikuvat ovat jo hieman hämärtyneet, mutta kerronpa kuitenkin palan suhteemme historiaa.

Muutimme hepun kanssa erilleen sen kesän alulla. Syiden kirjo ei tässä ole olennaista, joten en rönsyile niihin. Muutin taloon, jossa oli iso remontti vielä hieman kesken. Tuona kesänä tein iltaisin töitä. Aamuisin, jolloin olisin mielelläni nukkunut pidempään, talossa pärähti käyntiin megaluokan poraaminen joka aamu kello 7.

Pidemmän päälle tuo meteli alkoi kiristellä enemmän kuin sieluni sieti. Ratkaisimme tilanteen niin, että aloin usein mennä työillan jälkeen hepun luo yöksi. Olimme lämpimissä väleissä erosta huolimatta. Heppu oli yleensä jo nukkumassa minun tullessa töistä ja lähti aamulla töihin paljon ennen kuin itse nousin ylös.

Emme olleet mahtuneet aiemmin isoon kaksioon saman katon alle, mutta nyt osittainen rinnakkaiselo hepun yksiössä sujui mutkattomasti. Jonkin ajan kuluttua saattoi mennä yhteisestä sopimuksesta useita päiviä, etten käynyt kotona lainkaan. Heppu pääsi puolen päivän aikaa töistä, vietimme päivän yhdessä, lähdin illaksi töihin ja niin edelleen. Kului vielä joitain kuukausia, kun hiljalleen ratkoimme eroon johtaneita syitä ja uskalsimme ihan oikeasti aloittaa alusta. Emme tainneet noina 'eron kuukausina' todellisuudessa juuri erossa ollakaan.

Eläköön evakkojärjestely!

Sunnuntainen kuvakertomus kokonaisuudessaan.

Alkuperäinen merkintä: herkku.vuodatus.net

Sain loppuun Taina Haahdin kirjan Operaatio onni. Kirja piti hyvin otteessaan puoliväliin asti, mutta sen jälkeen ote alkoi herpaantua. Olisin toivonut ehkä ihan vähän vähemmän elementtejä ja syvempi luotaus niihin, mitä olisi kannattanut jättää. Loppua kohden tarina haarautui vähän liikaa. Aion kuitenkin lainata lisää Haahtia.

Seuraavaksi tartun ehkä Joel Haahtelan Elenaan, pienoisromaaniin. Silmäilin sivuja äsken. Kirja on jaettu kolmeen osaan ja lukuisiin kappaleisiin. Yksi kappale on pääsääntöisesti sivun mittainen. Enpä tiedä... Katsotaan, kuinka mielekäs tarina siihen kätkeytyy.

Haahtelan kirjoista luin ensimmäisenä Naiset katsovat vastavaloon. Toisaalta pidin kirjoitustyylin jännästä keveydestä ja irrallisuudesta, toisaalta kaikki roikkui jollain tapaa ehkä liikaakin ilmassa. Miellyttävän lisäsävyn toi kirjan 70-luku, vaikka kirja itse onkin vuodelta 2000.

Kaksi kertaa kadonnut, Haahtelan esikoinen, on tähän mennessä mielestäni Haahtelan paras kirja. Siitä sai hyvin otteen. Välillä häivähti mielessä Amelie-elokuva. Ihan positiivisessa mielessä, syistä joita en osaa tarkemmin määritellä. Ei mitään suoraa yhteyttä. Se, että tarina sijoittui jonnekin ulkomaille, ei haitannut tässä kirjassa lainkaan, vaikka etukäteen pelkäsinkin ongelmia uskottavuudessa. Kirjassa ei kerrota, missä päin maailmaa tämä kaikki tapahtuu. Paikannimiä ei mainita. Näin ollen se, että tapahtumapaikka on jossain muualla, tuo tarinaan vain tervetulleen lisäsävyn.

Haahtelan Portugaliin sijoittuva kirja, Tule risteykseen seitsemältä, jäi parista yrityksestä huolimatta lukematta. Saa nähdä, kuinka tuon Elenan nyt käy.


Sunnuntaiangsti puhaltelee jo niskaan.

Alkuperäinen merkintä: herkku.vuodatus.net


 

[herkku.vuodatus.net]

Ihana aamu

Nukuin hyvin ja heräilin joskus ennen kahdeksaa. Tapojeni vastaisesti jäin pitkäksi aikaa sänkyyn. Ensin kainaloin hepun kanssa ja sen jälkeen jatkoin eilen aloittamani kirjan lukemista. Ihanaa! Sain aamiaisen sänkyyn ja nousin vasta joskus kymmenen aikaan. Heppu lähti jokin aika sitten kuntosalille. Itse söin eilisen kiinalaisen annoksen loput. Annokset ovat sen verran suuria, että niistä on minulle riittävästi kahdeksi ateriaksi.

Kirjat

Eilen kävin siis kirjastossa ihan niin kuin suunnittelinkin. En mennyt hakemaan mitään tiettyä kirjaa, vaan ihan mitä tahansa kevyehköä, suhteellisen vaivatonta, rentouttavaa luettavaa. Kävelin vain yhdelle hyllylle ja aloin selailla valikoimaa. Saaliistani voi päätellä minun osuneen H-hyllyn alkuun.

Huumoripalaksi oli pakko lainata taas Heikki Turusen Simpauttaja, vaikka osaan sen melkein ulkoa. Valitsen sieltä parhaita pätkiä, kippurassa nauraen luen niitä hepulle, joka ei tosiasiassa jaksa pidemmän päälle innostua noista repliikeistä ihan samalla volyymillä kuin hellunsa. Kerta toisensa jälkeen. Hepulle pitäisi ehkä näyttää se kirjasta tehty televisionäytelmä. Sekin on niin loistava!

Match Show

Sisko informoi lähistöllä pidettävästä koirien match showsta. On kuulemma meidän lempirotuja siellä edustettuna. Saatetaan ehtiä vielä loppuhuipennukseen, kunhan heppu palaa reissultaan. Onhan se vähän kuin veistä haavassa kääntäisi, kun meille ei pitkän suunnittelun jälkeen sitä omaa koiraa voinutkaan tulla hepulla ilmenneen allergian vuoksi, mutta on niitä hauvoja päästävä vähän taputtelemaan silti.

Muutto Amerikkaan

Yöllä näin pitkän ja todentuntuisen unen. Olin spontaanisti muuttamassa Amerikkaan. Toisinaan näen näitä matkustusunia. Unille on ollut ominaista hankala lähtö. Usein on puuttunut passi, mutta se ei ole ollut ongelmana enää sen jälkeen, kun viime talvena uudistin passini ihan oikeastikin. Nykyisin pääsen jo koneeseen ja lentoon asti.

Olin parin ystäväni kanssa lentokentällä. Mukanani oli repun lisäksi pienempi kassin. Tuo pieni kassi oli jatkuvasti hukassa. Kerran se jo löytyi tiskiltä, josta lunastettiin lentoliput. Jonotimme moneen kertaa tiskille. Huomasin myös, etten ollut rahallisestikaan varautunut. Jännitin tiskillä, miten maksun käy ja mietin, pärjääkö Amerikassa pelkällä Visa electronilla.

Ongelmana oli myöskin epävarmuus kohteesta, jonne olin muuttamassa. Siitä ei ollut itse asiassa lainkaan tietoa. Pettymyksen tuotti myös kentällä selvinnyt tosiasia siitä, ettemme olleet kaverini kanssa menossa edes samaan koneeseen, saati samaan kaupunkiin.

Tiskillä selvisi sellainenkin ongelma, että jos meinasin päästä aikanani edullisesti takaisin Suomeen, pitäisi Amerikasta tulla kotiin Aitoon kautta. Aitoo! Minulla ei ole minkäänlaisia siteitä kyseiseen paikkakuntaan. Ihmettelin, miten onnistuisin hankkiutumaan sellaiselle lennolle. Muihin lentoihin en uskonut itselläni olevan varaa lainkaan.

Kaikesta tästä huolimatta olin jossain vaiheessa jo lentokoneessa. Se ei näyttänyt lentokoneelta, vaan kokolattiamatolla varustetulta huoneelta ilman ikkunoita. Siellä lattialla istuimme laukkujemme kanssa ja ajattelin, ettei lentäminen olekaan ehkä niin pelottavaa. Olen hankkinut jonkinlaisen lentopelon jossain kohtaa elämääni, vaikka olen lentänyt aiemmin rennosti monia kertoja.

Syy unen kirjoittamiseen oli sen vahvuudessa. Se pyörii jatkuvasti jossain mielen perillä. Jospa se nyt jättäisi rauhaan.

Vuodatuksesta


Vapaapäivä!

Varhaisella aamiaisella nautin viinirypäleitä ja blogeja. Tällä toisella kattauksella tarjoilen itselleni juustopaahtoleipiä mansikkahillolla kahvin kera. Saan olla kotona vaikka koko päivän. Autuus!

Unirytmikin alkaa palata luonnolliseen muotoonsa, kun ei ole enää iltatöitä. Asiaa on auttanut myös hepun yöpyminen täällä. Heppu menee työnsä vuoksi aikaisin nukkumaan, eikä sitten tule itselläkään unohduttua koneelle yömyöhäksi. En nyt vielä ihan kymmenen aikaan itse saa unta, mutta kömmin aika pian kuitenkin perästä. Tänään nousin jo hieman seitsemän jälkeen ihan itsekseni. Pidän siitä, että aamulla on aikaa.

Heppu laittoi äsken viestiä, jossa kyseltiin illalla 'syömään jatai leffaan vaitaikka kiinalaista kotiin'. Valitsin kiinalaisen ruuan kotona. Vilkaisin leffatarjontaakin nopeasti, mutta sen ehtii päättää myöhemmin. Kiinnostaisi ainakin Kaksipäisen kotkan varjossa ja Äideistä parhain. Hepunkin saisi varmaan myötämielisesti kumpaankin. Katsottiin tällä viikolla televisiosta tullut dokumenttielokuva sotalapsista jo joskus taannoin dvd:nä.

Nyt ajattelin siivota. Mukavampi syödä siistissä kodissa. Ilokseni huomaan, etten ole onnistunut viikon aikana järjestämään tänne kaaosta. Ei siis mikään iso homma laittaa paikkoja kuntoon. Kirjastossa tekisi mieli käydä. Kaipaisin The wind in the willowsin oheen jotain toista kirjaa, koska aina ei ole sitä tunnelmaa, jonka Wind in the willows ansaitsisi sitä luettaessa. Toivottavasti varaamani tenttikirjat eivät ole vielä tulleet.

Ai niin! Meinasi jo unohtua otsikon asia! Parhaat viimeiseksi.

Nuorella, salskealla sulhollani on vanhempi ihailija - itseni lisäksi siis. Äskettäin saatu tekstiviesti kertoo, että heppu tapaa työnsä puolesta pari kertaa viikossa erästä liki äitinsä ikäistä sihteerikköä. Tämä rouva on jonkin aikaa kestäneen flirttailun päätteeksi nyt ilmoittanut, että vie hepun kotiinsa ja vaihtaa ukkonsa häneen. Minkähänlainen köllykkä sieltä on vaihtarina tulossa?